Paljon on ollut iloa, surua ja menestystä, sekä tappioita.
Uusia Karvahaalarin valioita on tullut ja sertin voittaneita useampiakin. Käyttöpuolella on menty eteenpäin ja agilityssakin on kiivetty ylöspäin. Hienoa ja iso kiitos aktiivisille Karvahaalareiden omistajille :)
Surullisia uutisia on aina kaikki terveyteen liittyvät jutut kasvateilla ja niitä on tullut vuoden aikana ilmi joitakin, kuten aina, kun elävistä eläimistä puhutaan. Karvahaalarin Ze Rekku x Finnish Connection Of Jack & Co pentueessa oli kaksi kuuroa pentua, jotka onneksi saivat aivan ihanat kodit. 37 pentuetta piti kasvattaa ennen kuin tuli ensimmäiset kuurot, mutta ei olisi nytkään niitä toivottu. Cavalli Helsar Mr Finland x Tallitontun Annabella yhdistelmästä leikattiin yksi aktiivinen agility harrastaja Virossa 7kk iässä molempien polvien patella luksaation takia ja sisar kuvattiin syksyllä lonkat A/A, polvet 0/0, kyynärät 0/1*ei vielä viralliset tulokset* ja ristiluussa epämuodostuma.
AA pentue Keijo x Martta sai virallisen vahvistuksen juuri nyt uuden vuoden aattona, kun genoskoper lähetti virallisen tuloksen, eli ovat oikeat vanhemmat :) Vaihtoehtojahan ei oikeasti ollutkaan muita, mutta Amerikanakita yhdistyksen jalostoimikunta halusi epäillä rehellisyyttäni, joten laittoivat pentueesta kantelun kennelliittoon ja näin ollen polveutumismääritys oli otettava. Hauskaa muuten, että kennelliiton sivuilla lukee, että jos pentueen vanhemmat todetaan olevan ne mitä kasvattaja väittää, niin kennelliitto maksaa polveutumismäärityksen kulut... :D Mutta summasummarum tämä kenneli ei enää toimi yhteistyössä Amerikanakita yhdistyksen jalostustoimikunnan kanssa ja ei ole muuten ainoa ;) Halusin kertoa heille rehellisesti, että vahinko on käynyt ja isä tutkittu vasta astutuksen jälkeen, niin nämä sitten halusivat heittää kirjaimellisesti ämpärillisen paskaa meikäläisen naamalle. Kiitos yhteistyöstä ja kaikesta avoimuuden ja rehellisyyden tappamisesta :)
Kyllä parson ihmiset on sentään vielä järjellä varustettuja, vaikka välillä kuohuukin :)
Aloitin myös yhden vanhan harrastukseni uudelleen alkusyksystä. Ratsastuksen! Siinä taisi mennä 20v. kun edellisen kerran heposen selässä olin, mutta on se niin kivaa :) Vuokrasimme alkuun Jaana Ruotsalaisen kanssa Komissa kahta ponia, minä Juppe ponia ja Jaana Osmo vuonohevosta.
Kunnes joulukuun alussa Juppe ja Osmo kahden kaverinsa kanssa, olivat karanneet aitauksestaan sisään otettaessa ja juoksivat suoraan isolle tielle ja auton kanssa yhteen... Juppe kuoli heti ja Osmo vähän ajan päästä. Kaksi muuta hevosta säilyivät hengissä. Kova on ikävä näitä vanhoja miehiä, joiden kanssa oli helppoa mennä missä vaan :'( Nyt vaarit laukkaavat vihreämmillä niityillä kaksin...
Nyt olen pari viikkoa käynyt Ylöjärvellä kiitämässä Aino suomen(mikälie)hevosen selässä. Aino on melkoisen villi ja kokematon, mutta onneksi kiltti, joten eiköhän tästä voi jotain syntyä. :)
Rekun ja Ellin pennut ovat jo isoja ja lentävät kohta pesästä.
Karvahaalarin Elämäni Emäntä
Karvahaalarin Potentiaali
Karvahaalarin Siideripissis
Karvahaalarin Omaan Tahtiin
Karvahaalarin Ikirouta
