Amerikanakitan pentujen kehitys vauhti on käsittämätöntä!
Nämä ovat jaloillaan jo kahden viikon iässä ja läähättävät kuumuutta sisälämpötilassa jo kahden viikon iässä!
Parsonit ei karkaa pentulaatikostaan vielä siinä iässä, parsonit ei kaipaa viileyttä vielä siinä iässä!
Niin ne vaan on kaikki erilaisia :)
Mutta nallevauvat on ihania <3 Kaikki on niin pallonaamoja, että voisin ne pitää itselläni ja niin reippaita ja rohkeita pieniä :)
Vähän kuvia kun pääsivät ulos eka kertaa:
tiistai 14. lokakuuta 2014
torstai 2. lokakuuta 2014
Kiirettä on pitänyt...
Huomasin juuri, etten ole tänne ehtinyt kirjoittamaan mitään melkein kymmeneen kuukauteen!
Kaikkea on tapahtunut ja valioita on tullut, sertejä voitettu, haavoja nuoleskeltu ja pettymyksistä noustu taas! Eli elämää on eletty :)
Nyt meillä köllöttelee kohta kaksi viikkoinen Amerikanakita pentue, mahat pullollaan maitoa :) Muutaman kerran olen päättänyt, että tätä rotua en pidä edes kotona ja ainakaan en enää kasvata, niin siltikin pakko se on, kun omalla kokemuksillani koirista, olen sitä mieltä, että mun nartuilla ja varsinkin Kirpulla, on jotain positiivista annettavaa tälle rodulle.
Ja tässä rodussa, koirissa ei mun kohdalla ole ikinä ollut mitään vikaa, eikä moitittavaa, vaan ihmisissä. Koirat mitä tunnen ja mitä omistan on ihania olleet luonteeltaan ja myönnän olevani lepsu ja varomaton, pitäessäni Kirppua pihassa vapaana, mutta neljään vuoteen se ei ole ikinä kellekään osoittanut vihaisuuden merkkejä, niin miksi en luottaisi siihen? Tokihan se puolustautuu ja puolustaa ja on hyvin riistaviettinen, mutta niin on meidän parsonitkin :)
Tykkään siis rodusta kovastikin ja haluaisin tuoda siihen lisää ihania yksilöitä, jotka ei ole lapasia, mutta kuitenkin selväpäisiä :)
Niin ja vähän voisin mainostaa, että Kirpun edellisestä ja ensimmäisestä pentueesta kaksi neljästä on nyt ikää ja viimeistä sertiä + luonnetestiä vaille valioita :) Ei paha! Mun eka AA pentue <3
Pennun ostajien olisi hyvä lukea tämä:
http://chicchoix.com/blog/?p=5054
Vähän kuvaa lapsosista:
Kaikkea on tapahtunut ja valioita on tullut, sertejä voitettu, haavoja nuoleskeltu ja pettymyksistä noustu taas! Eli elämää on eletty :)
Nyt meillä köllöttelee kohta kaksi viikkoinen Amerikanakita pentue, mahat pullollaan maitoa :) Muutaman kerran olen päättänyt, että tätä rotua en pidä edes kotona ja ainakaan en enää kasvata, niin siltikin pakko se on, kun omalla kokemuksillani koirista, olen sitä mieltä, että mun nartuilla ja varsinkin Kirpulla, on jotain positiivista annettavaa tälle rodulle.
Ja tässä rodussa, koirissa ei mun kohdalla ole ikinä ollut mitään vikaa, eikä moitittavaa, vaan ihmisissä. Koirat mitä tunnen ja mitä omistan on ihania olleet luonteeltaan ja myönnän olevani lepsu ja varomaton, pitäessäni Kirppua pihassa vapaana, mutta neljään vuoteen se ei ole ikinä kellekään osoittanut vihaisuuden merkkejä, niin miksi en luottaisi siihen? Tokihan se puolustautuu ja puolustaa ja on hyvin riistaviettinen, mutta niin on meidän parsonitkin :)
Tykkään siis rodusta kovastikin ja haluaisin tuoda siihen lisää ihania yksilöitä, jotka ei ole lapasia, mutta kuitenkin selväpäisiä :)
Niin ja vähän voisin mainostaa, että Kirpun edellisestä ja ensimmäisestä pentueesta kaksi neljästä on nyt ikää ja viimeistä sertiä + luonnetestiä vaille valioita :) Ei paha! Mun eka AA pentue <3
Pennun ostajien olisi hyvä lukea tämä:
http://chicchoix.com/blog/?p=5054
Vähän kuvaa lapsosista:
Pentueen isä on Ihana Black Kurt Hatchiko, joka on myös luonteensa kuin ulkomuotonsa puolesta vakuuttava koira!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)