Tässä samalla, kun valvon Yodan synnytystä, niin on hyvää aikaa kirjoitella tännekin välillä jotain.
Yoda tosiaan aloitti synnytyksen, yllätyksenä yhtäkkiä tiistai iltana. Lähdin kouluun neljän aikaan päivällä ja silloin en olisi osannut aavistaa synnytystä tapahtuvaksi. Aiemmin päivällä Yoda kyllä makasi kanssani sohvalla ja tärisi vähän välillä, mutta ajattelin sen olevan vain ennakointia. Kahdeksan aikaan sitten tuli mieheltä viesti, että Yoda synnyttää! Soitin äkkiä takaisin, että miten niin synnyttää ja juu kuulemma läähättää kovasti. No siitä sitten äkkiä kotiin ja kätilöimään!
Kävin pikaiseen saunassa ja sillä välin oli ensimmäinen tyttö syntynyt ja toista oli tulossa. Kuulin kuinka vedet menivät ja Yoda vain ponnista ja ponnistaa, eikä pentu tule ulos. Aloin yrittämään avustamista ja tunsin pennun kuonon ulkona, ilman kalvoja! Kevyellä tönäisyllä pentu luiskahti takaisin sisään ja hetken (itsestä tuntui ikuisuudelta) päästä Yoda alkoi uudelleen ponnistamaan, mutta mitään ei näy. No ei muuta kuin koira kainaloon ja parin metrin päähän lattialle, josta kipitti lujaa takaisin laatikkoon ja ponnistaa, jolloin pää tulee pienellä avulla ulos. Pää näytti aivan siniseltä ja olin varma pennun kuolleen, joten ei muuta kuin päästä kiinni ja kannustamaan Yodaa. Se on vain pakko saada äkkiä ulos, ettei emo sekä muutkin pennut ole vaarassa. Yllättävän helposti pentu luiskahtikin ulos ja ELOSSA :) Se oli iso poika. Pieniä kikka kolmosia on vuosien varrella tarttunut hihaan eläinlääkäreiltä sekä kokemuksen kautta ja niistäkin oli nyt apua :)
Puolentoista tunnin tauon jälkeen, syntyi pikkuinen tyttö helposti ja nyt tässä odottelen, että mahtaakohan enempää olla tulossa.
Tämä koko pentue oli oikeasti silkka vahinko ja paljastui itselleni, kun olin rokotuttamassa Yodaa, että saan sen vietyä LUT kokeeseen, yrittämään viimeistä vaadittavaa tulosta valioitumiseen. Meidän valveutunut eläinlääkärimme tutki Yodaa ja kysyi yhtäkkiä, että koska sillä on ollut juoksut? Kuukausi sitten noin. Miksi kysyt? Saanko ultrata, se on melko varmasti tiine? Siinä vaiheessa ilmeeni oli taatusti näkemisen arvoinen... No näkyihän siellä 3-4 pentua ja sydämet sykki kivasti. Siitä sitten alkoi suunnaton pohdinta, että mikä eteen. Keskeyttää raskaus vai ei, koska Yodan edelliset pennut ovat vasta puolivuotiaita. Päädyin synnytyksen kannalle a) Yoda on hyvässä kunnossa ja synnytykset on sujuneet vaivattomasti b) isäehdokkaita ei oikeastaan ollut kuin yksi, eli sama kuin edellisessäkin pentueessa c) raskaus oli jo sen verran pitkällä, että märkäkohdun mahdollisuus oli olemassa d) vihaan kaikkia hormonihoitoja, joilla puututaan luonnollisuuteen. Jotkut kuulemma ajoittavat koiriensa juoksujakin, saadakseen ne osumaan hyvin, omiin tarpeisiin ja aikatauluihin...
Asia ei kuitenkaan ollut ihan noin yksinkertainen päättää, kun ei ole mitään järkeä tehdä samaa yhdistelmää kahdesti, menee ikäänkuin yksi pentue "hukkaan" ajatellen jalostuksen kannalta. Eikä noin tiheällä synnytys välillä narttu ehdi täysin palautumaan. Nyt Yoda saa pitää sitten pitkän tauon, ja urokset pidetään heti alusta saakka erillään Yodasta. Sillä vaikka kuinka yritin muistella, niin en saa päähäni, koska se on tapahtunut. Muistan vain ihmetelleeni, että vähälläpä päästiin näistä juoksuista, kun ei minään päivänä Kentsu edes piipittänyt. Joo olisinpa tiennyt silloin tulevan! Pennut saa myös ihan normaalisti rekisteriin, sillä kennelliitto rekisteröi yhden pentueen samalle nartulle tiheämmällä synnytys välillä.
No nyt sitten jännitän, että pysyykö pennut hengissä, koska meillähän oli syksyn AmerikanAkita pentueessa Herpes, joka tappoi yhdeksästä pennusta viisi :( Yoda oli Kirpun kanssa silloin tekemisissä heti synnytyksen jälkeen, joten silläkin on se virus olemassa. Herpestä vastaan on olemassa rokote, joka annetaan viikko astutuksesta ja toinen kerta viikko ennen synnytystä. Yodalle en siis ehtinyt piikkejä antamaan, kun raskaus oli jo niin pitkällä huomattaessa, että ei olisi enää ehtinyt. Toisaalta ihan omalla mutu tuntumalla uskon, ettei herpes jostain syystä iske parsoneihin. Saatan olla pahasti väärässä, mutta nyt sekin ehkä selviää. Toki jos kyseessä olisi ollut suunniteltu pennutus, niin piikit olisin sille laitattanut.
Joo ei tämä kasvattajan elämä aina ole helpoimmasta päästä, mutta antaa taas toisaalta välillä todella paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti